Ensinnäkin, helpottavaa nähdä että uudet kommentit näkyvät taas hallintasivulla! :) Tosi hyvä homma.
Toiseksi, tämän uutukaisen nallen kuva tulikin nopeammin sivuilleni, mitä alunperin olisi pitänyt.
Syy siihen on aikas nolo, mutta minkäs teet kun on niin nallehullu ja nallet tuntuvat eläviltä ja niihin KIINTYY! Todella paljon. Noh, nolona nyt kuitenkin tunnustan. Tämän nallen piti tulla jollekin joululahjaksi. (*punastus* Sori J mutta en pystynyt luopumaan!)
Aloitin nallen teon jo varhain, tein sitä melko hitaalla tahdilla. Kun sain silmät sen päähän, yritin olla sitä sen enempää katselematta...ajattelin että "eipä tässä sen kummempaa. Tämä nalle ei minulle jää..."
Viikonlopun aikana urakoin nallen valmiiksi ja eilen kun sille lopuksi rusettia sidoin, tuli ahdistava olo. "Eikö tämä jääkään minulle?" Tuli haikea olo ja itku oli miltei kurkussa. En voinut olla katsomatta tätä söpöläistä silmiin ja voi miten surullisesti se minua katsoi! Kävin näyttämässä häntä muille nalleille ja löysin sille isoveljen, Niilon, joka on myös tehty samoilla kaavoilla. "Enhän minä voi tästä luopua..."
Kun tein päätöksen, että tämä nalle jää minulle, tuli kamalan helpottunut olo! Aamulla, kun ukkokulta lähti töihin, hän tuli herättämään minua tämän turrukan kanssa. :) Nimen annoin sille tänään. Sylvesteri.
Tämän kuvan otin illalla haikeana, luullen etten enää joulun jälkeen pikkuista näe..
Ehkä nyt opin sen, etten mene lupaamaan kellekään nallea, koska kiinnyn niihin niin paljon, että luopuminen sattuu!
Ja sitten vähän tekotietoa Sylvesteristä. Täytteenä käytin vanua ja puuvillalastua. Silmät ovat muoviset turvasilmät ja jäsenet nivelletty langalla. Kaavat on peräisin Teddy Planetista, jonka sivut näyttää olevan muuttuneet, enkä minä ainakaan löydä sieltä enää kaavoja! :( Samoin sivuillani tuo osoite (Teddy Bear Club) ei ole enää voimassa...höh. Pitänee poistaa se.
Toiseksi, tämän uutukaisen nallen kuva tulikin nopeammin sivuilleni, mitä alunperin olisi pitänyt.
Syy siihen on aikas nolo, mutta minkäs teet kun on niin nallehullu ja nallet tuntuvat eläviltä ja niihin KIINTYY! Todella paljon. Noh, nolona nyt kuitenkin tunnustan. Tämän nallen piti tulla jollekin joululahjaksi. (*punastus* Sori J mutta en pystynyt luopumaan!)
Aloitin nallen teon jo varhain, tein sitä melko hitaalla tahdilla. Kun sain silmät sen päähän, yritin olla sitä sen enempää katselematta...ajattelin että "eipä tässä sen kummempaa. Tämä nalle ei minulle jää..."
Viikonlopun aikana urakoin nallen valmiiksi ja eilen kun sille lopuksi rusettia sidoin, tuli ahdistava olo. "Eikö tämä jääkään minulle?" Tuli haikea olo ja itku oli miltei kurkussa. En voinut olla katsomatta tätä söpöläistä silmiin ja voi miten surullisesti se minua katsoi! Kävin näyttämässä häntä muille nalleille ja löysin sille isoveljen, Niilon, joka on myös tehty samoilla kaavoilla. "Enhän minä voi tästä luopua..."
Kun tein päätöksen, että tämä nalle jää minulle, tuli kamalan helpottunut olo! Aamulla, kun ukkokulta lähti töihin, hän tuli herättämään minua tämän turrukan kanssa. :) Nimen annoin sille tänään. Sylvesteri.
Tämän kuvan otin illalla haikeana, luullen etten enää joulun jälkeen pikkuista näe..
Ehkä nyt opin sen, etten mene lupaamaan kellekään nallea, koska kiinnyn niihin niin paljon, että luopuminen sattuu!
Ja sitten vähän tekotietoa Sylvesteristä. Täytteenä käytin vanua ja puuvillalastua. Silmät ovat muoviset turvasilmät ja jäsenet nivelletty langalla. Kaavat on peräisin Teddy Planetista, jonka sivut näyttää olevan muuttuneet, enkä minä ainakaan löydä sieltä enää kaavoja! :( Samoin sivuillani tuo osoite (Teddy Bear Club) ei ole enää voimassa...höh. Pitänee poistaa se.
Kommentit